Olen 29-vuotias collieharrastaja Helsingistä. Koirien kanssa olen pyörinyt koko ikäni; perheessäni kasvatetaan sekä dalmatiankoiria että karkeakarvaisia saksanseisojia. Koirakärpäsen puremaksi olen siis joutunut jo polvenkorkuisena, kun perheeseemme tuli dalmatiankoirauros “Manne” (Pohj Mva Bosville Colbost Curlew).
Lyhytkarvaiseen collieen päädyin vuonna 2002 kun etsin omalle luonteelleni sopivaa ja toiveitani vastaavaa rotua. Rankkasin rodun toisensa jälkeen pois ja jäljelle jäi kaikista mahdollisista roduista lyhytkarvainen collie. Sitten otin yhteyttä Timonan -kennelnimellä kasvattavaan Tikkasen Tuulaan ja pian ensimmäinen nahkalassieni “Jami” (Fin & S & N & Lv & Blr Mva Timonan Michigan Mirthy) muutti meille.
Koska kasvattaminen on ollut minulle aina itsestäänselvyys, menin kasvattajakurssille ja vuonna 2005 FCI myönsi minulle kennelnimeni. Mirthgard on sanahirviö, josta minulta on usein kysytty, tarkoittaako se mitään. Sanana se ei tarkoita mitään. Se on yhdistelmä Jamin virallisesta nimestä ja sci-fistä sekä mytologiasta (jotka molemmat fantasian ohella ovat intohimoni). Alkuperäisessä muodossaan kennelnimeni oli Mirthgård (Norjan mytologiassa Midgård oli paikka, jossa ihmiset asuivat vastakohtana Asgårdille, jossa jumalat asuivat), mutta koska skandinaaviset merkit ovat hankalia niin sähköisessä viestinnässä kuin pohjoismaiden ulkopuolella, päätin laittaa ensisijaiseksi toiveekseni Mirthgard. Vaihtoehtoina olivat myös Mirthgåte ja Mirthgate (lempisarjani Stargaten mukaan).
Lyhtykarvainen collie on niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaan erinomainen rotu. Sen vartalossa ei ole mitään liioiteltua, se on nopea, ketterä ja kestävä. Sen turkki on helppohoitoinen ja säänkestävä. Se on koiran kokoinen olematta liian iso kaupunkiasuntoonkaan ja sen luonne on ystävällinen, miellyttämisenhaluinen ja tasapainoinen. Lyhytkarvainen collie on erittäin mukautuva koira, se osaa olla rauhassa kotona kun on levon aika ja se touhuaa ulkona väsymättä niin lenkkipoluilla kuin treenikentillä. Näyttelyissä lyhytkarvainen collie on edukseen; sen elegantti ulkomuoto ja kaunis liikunta saavat sen erottumaan joukosta, tämän todistaa lyhytkarvaisten collieiden erinomainen menestys ryhmä- ja BIS-kehissä niin Suomessa kuin maailmalla. Tästä syystä en voisi ajatellakaan muuta rotua kuin lyhytkarvaista collieta. Siinä on perhekoira, seurakoira, harrastuskoira ja näyttelykoira yhdistettynä yhteen ja samaan pakettiin, mitä muuta voisin edes tarvita?
-Krista
