Kuulumisia Nuraylta

Onpas aikaa taas vierehtänyt viime kirjoituksesta! Ollut turhan kiireistä aikaa. Pienestä vauvasta on kasvanut suurensuuri neiti. Oikein kaunis prinsessa. Ensimmäiset näyttelytkin ovat jo tiedossa, pentunäyttely Turussa marraskuussa ja mahdollisesti Open Show Helsingissä syyskuussa (muita pentuekavereita tulossa…? ). Riippuu ihan tuleeko pehkoherra Bondi ja hänen omistajansa mukaan, saa vähän kyytikuluja puoliksi, kun matkaa täältä on jokapaikkaan liikaa. Omistajaa on puraissut suuren suuri näyttelykärpänen, joten katsotaan mihin tästä päästään. Sormet oikein syyhyää!

“Muutettuakin” on tullut. Omistajan päästyä eläinhoitajakouluun Iisalmeen, seurasi Nurriska mukana soluun. Eli viikot asutaan siellä opiskelemassa ja viikonloput miehen ja koiravanhuksen luona Pieksämäellä. Oppii ainakin tyttö autossa matkustamaan.
Koululla Nuray on törmännyt kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen, kuten lampaisiin! Ei tiennyt miten olisi suhtautunut määkijöihin, joskus pitää kyllä testata paimennusta, kunhan tilaisuus tulee. Uusia koirakavereita on tullut kasapäin. Samassa kämpässä asuvat labbis Emma (käytäväralli on hauskaa), pehkopoika Bondi (vanha tuttu), bordercollie Luka, kleinspitz Milo (ei paljon Nuraysta välitä) ja tietty kaikkien kuningatar cockeri Moona. Hyvää sosiaalistamisharjoitusta neidille. Koululla on hyvät ulkoilumahdollisuudet, joten koirat voivat painattaa vapaana keskenään, kunto kasvaa ja omistajat vaan laiskistuu

Terveisin Niina ja Nuray

Tässä vielä pari uutta ja vanhaa kuvaa:

Osaa hän olla paikoillaankin joskus

Lapsilla on rajut leikit aina välillä, ainakin ulkopuolisen silmissä.

 

Ärinä purinat Nuraylta

Että aika kuluu nopeasti! Pentukin on kasvanut ihan silmissä pienestä palleroisesta honteloksi rasavilliksi. Tuntuu, ettei perässä pysy. Hampaiden testailu on jo alkanut (ikävä kyllä). Kaikkea on niin kauhean kiva kantaa ja jyrsiä. Varpaat varsinkin olisi kiva keksintö, mutta kun tyhmät ihmiset ei anna syödä niitä. Sitten öristään ja haukutaan turhautumistaan. Kun kukaan ei ymmärrä ja maailma on niin julma Kerran jos toisenkin on vastaantulleita ihmisiä hymyilyttänyt Nuray, joka kantaa kolme kertaa isompaa keppiä mukanaan.
Sisäsiisteyskin on aikasta hyvin hoidossa, öisinkään ei juurikaan vahinkoja satu. Hihnaankin on jo totuttu, kaikkein parhaiten sujuu, kun ollaan kahdestaan lenkillä eikä vanhus ole mukana. Silloin yleensä intoudutaan liian paljon Geenan kiusaamiseen ja leikkiyrityksiin. Kahdestaan lenkillä sitten välillä jäädään haaveilemaan, eli istutaan ja tuijotetaan taivasta. Mummon kanssa tullaan toimeen ihan ok, Geena vain jättää koko otuksen huomioimatta, vaikka Nuray yrittää kuinka komentaa. Ei yli 13-vuotiaalla mummolla oikein riitä energia ja kärsivällisyys tuommoisen penikan kanssa.

Viikko sitten pakkasimme koirat autoon ja lähdimme huristelemaan mökille. Ilma oli suhteellisen viileä, uimisestakaan ei oikein tullut mitään, kun vesi oli varmaan vain pari asteista. Koiratkaan ei onneksi havitelleet veteen pääsyä. Hauskaa silti oli, Nuraykin pääsi vapaana juoksemaan, kun ei se oikein täällä kaupungilla onnistu. Tyttö tapasi myös siskoni nahkapoika Haraldin (1 v), tällä pariskunnalla oli menoa ja vilskettä. Välillä näytti melkein turhankin rajulta, kun painattivat pitkin poikin pihaa. Yrittivät Geenankin saada menoon mukaan, muttei tämä oikein innostunut. Muitakin kavereita on myös löytynyt, jotka jaksavat leikkiä enemmänkin rasavillin kanssa. Muun muassa samanikäinen westiepentu Manu ja 1-vuotias pehkopoika Bondi (jolla tuntuu olevan jotain isällisiä tunteita Nurayta kohtaan).

Pitää tähän laittaa muutama kuva neidistä.

-Niina

Alkoi väsy painaa molempia.

Nuray ja ah-niin-rakas keppi.

Kuin kaksi marjaa, Nuray ja Harald.

 

Muutama kuva Nuraysta