Kuulumisia Nuraylta

Onpas aikaa taas vierehtänyt viime kirjoituksesta! Ollut turhan kiireistä aikaa. Pienestä vauvasta on kasvanut suurensuuri neiti. Oikein kaunis prinsessa. Ensimmäiset näyttelytkin ovat jo tiedossa, pentunäyttely Turussa marraskuussa ja mahdollisesti Open Show Helsingissä syyskuussa (muita pentuekavereita tulossa…? ). Riippuu ihan tuleeko pehkoherra Bondi ja hänen omistajansa mukaan, saa vähän kyytikuluja puoliksi, kun matkaa täältä on jokapaikkaan liikaa. Omistajaa on puraissut suuren suuri näyttelykärpänen, joten katsotaan mihin tästä päästään. Sormet oikein syyhyää!

“Muutettuakin” on tullut. Omistajan päästyä eläinhoitajakouluun Iisalmeen, seurasi Nurriska mukana soluun. Eli viikot asutaan siellä opiskelemassa ja viikonloput miehen ja koiravanhuksen luona Pieksämäellä. Oppii ainakin tyttö autossa matkustamaan.
Koululla Nuray on törmännyt kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen, kuten lampaisiin! Ei tiennyt miten olisi suhtautunut määkijöihin, joskus pitää kyllä testata paimennusta, kunhan tilaisuus tulee. Uusia koirakavereita on tullut kasapäin. Samassa kämpässä asuvat labbis Emma (käytäväralli on hauskaa), pehkopoika Bondi (vanha tuttu), bordercollie Luka, kleinspitz Milo (ei paljon Nuraysta välitä) ja tietty kaikkien kuningatar cockeri Moona. Hyvää sosiaalistamisharjoitusta neidille. Koululla on hyvät ulkoilumahdollisuudet, joten koirat voivat painattaa vapaana keskenään, kunto kasvaa ja omistajat vaan laiskistuu

Terveisin Niina ja Nuray

Tässä vielä pari uutta ja vanhaa kuvaa:

Osaa hän olla paikoillaankin joskus

Lapsilla on rajut leikit aina välillä, ainakin ulkopuolisen silmissä.

 

Tervehdys Avalta

Täytyy heti ensiksi yhtyä tuohon Nuraylta saapuneeseen juttuun, että aika todella rientää. Myös Ava kasvaa kohisten ja leikit muuttuvat koko ajan rajummiksi.

Asustelemme siis Turengissa ja Avalla on täällä seuranaan 2,5-vuotias nahkatyttö Sere. Sere on hieman aremman puoleinen (tai varovainen) tyttö ja ensimmäisenä päivänä se ihmettelikin kovasti uutta karvapalloa Avaa. Tutustutimme koirat toisiinsa pihallamme ja muutenkin, kun ilmat olivat oikein  lämpöiset, vietimme paljon aikaa ulkona. Levitimme viltin pihalle, jossa Ava sai lepäillä ja pyöriskellä, mutta eipä kestänyt kauan, kun jo Serekin tuli tarkemmin tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Ava oli tietysti kovasti kiinnostunut Serestä, yritti kovasti saada Seren leikkimään kanssaan. Ja kyllä se onnistuikin. Aluksi leikit olivat varovaisia, mutta nyt Avan kasvettua ja saatua painoa hurjasti lisää, ovat myös leikit muuttuneet. Ihmettelen tuota Seren pitkää pinnaa, Ava kun tykkää niin roikkua Seren kuonossa, rinnassa, korvissa, hännässä… ja lisäksi niitä Seren tassuja on tosi kiva purra terävillä naskalihampailla! Ainoa paikka tällä hetkellä missä Sere voi saada hetken rauhan Avalta on olohuoneen sohva, sillä Ava ei vielä (onneksi) pääse siihen. Kovasti se kuitenkin yrittää, ja jos Sere on sohvalla, niin Ava istuu sohvan edessä ja komentaa eli haukkuu Serelle. Vaikuttaakin, että Ava omaa erittäin hyvän itsetunnon, kun on rohkeutta komennella vanhempia

Kyllä Avalla on myös tuo herkempi puoli. Välillä on niin mukavaa nuolla perheenväen kasvoja, mutta varovainen kuitenkin täytyy olla, ettei yht’äkkiä olekin terävät hampaat nenässä kiinni. Myös koirien välillä on herkät hetkensä, tuoksutellaan ja nuollaan korvia, sekä varsinkin öisin, nukutaan toisissa kiinni. Molemmilla koirilla on omat petinsä, mutta useimmiten Ava haluaa päästä mahdollisimman lähelle Sereä.  Tässä eräänä yönä heräsin ja tarkistin, missä päin makuuhuonetta Ava nukkuu, Sere kun oli tullut viereeni sänkyyn. Aluksi olin näkeväni Avan omalla paikallaan, mutta sitten huomasinkin hänen nukkuvan aivan tyynyni vieressä, ja oli tosi tyytyväisen näköinen! Meillä ei ole tapana päästää koiria sänkyyn, mutta joskus vaan nukun niin sikeästi, etten huomaa niiden tuloa. Tähän asti Ava on nukkunut päivätorkkunsa olohuoneessa, mihin on myöskin laitettu koirille makuualusta, mutta nyt, kun hän keksi, miten pääsee meidän sänkyyn, niin johan siellä päivätorkutkin maistuvat makoisemmilta

Olemme tehneet Avan kanssa myös uusia koiratuttavuuksia sekä käyneet tutustumassa uusiin paikkoihin. Ava on rohkea ja seurallinen pentu, ei aristele tosia koiria eikä ihmisiä. Ava tutustui 1,5-vuotiaaseen spanieliin, ja rupesi alkunuuhkaisujen jälkeen leikkimään ihan samalla tavalla kuin Seren kanssa, eli purukalusto oli käytössä.

Myös tuo sisäsiisteys on meillä aika hyvin hanskassa. Päivisin, kun on lämmintä pidämme ovet auki, ja kun Avalle tulee hätä, menee hän ulos. Tosin kyllä aina kun hän herää tai on syönyt, menemme saman tien ulos. Viime aikoina edes öisin ei ole tarvinnut käydä paperilla, mitä olenkin hieman ihmetellyt. Mutta hyvä niin.

Tässä nyt näin alkajaiseksi. Paljon on ehtinyt tapahtua pennun kanssa, kaikkea ei välttämättä edes muista enää. Mutta päälimmäisenä mielessä kuitenkin on se ilo, minkä nämä koirat tuovat. Niiden touhuja ja leikkimisiä katsellessa arki unohtuu! 

Yritän vielä laittaa muutaman kuvan Avasta ja Serestä.

- Katri -

 

   Ava

  

 Ava ja Sere leikin touhussa

Joskus leikki voi näyttää näinkin hurjalta

 Ja tietysti täytyy leikkiä samalla lelulla

 

 

Ärinä purinat Nuraylta

Että aika kuluu nopeasti! Pentukin on kasvanut ihan silmissä pienestä palleroisesta honteloksi rasavilliksi. Tuntuu, ettei perässä pysy. Hampaiden testailu on jo alkanut (ikävä kyllä). Kaikkea on niin kauhean kiva kantaa ja jyrsiä. Varpaat varsinkin olisi kiva keksintö, mutta kun tyhmät ihmiset ei anna syödä niitä. Sitten öristään ja haukutaan turhautumistaan. Kun kukaan ei ymmärrä ja maailma on niin julma Kerran jos toisenkin on vastaantulleita ihmisiä hymyilyttänyt Nuray, joka kantaa kolme kertaa isompaa keppiä mukanaan.
Sisäsiisteyskin on aikasta hyvin hoidossa, öisinkään ei juurikaan vahinkoja satu. Hihnaankin on jo totuttu, kaikkein parhaiten sujuu, kun ollaan kahdestaan lenkillä eikä vanhus ole mukana. Silloin yleensä intoudutaan liian paljon Geenan kiusaamiseen ja leikkiyrityksiin. Kahdestaan lenkillä sitten välillä jäädään haaveilemaan, eli istutaan ja tuijotetaan taivasta. Mummon kanssa tullaan toimeen ihan ok, Geena vain jättää koko otuksen huomioimatta, vaikka Nuray yrittää kuinka komentaa. Ei yli 13-vuotiaalla mummolla oikein riitä energia ja kärsivällisyys tuommoisen penikan kanssa.

Viikko sitten pakkasimme koirat autoon ja lähdimme huristelemaan mökille. Ilma oli suhteellisen viileä, uimisestakaan ei oikein tullut mitään, kun vesi oli varmaan vain pari asteista. Koiratkaan ei onneksi havitelleet veteen pääsyä. Hauskaa silti oli, Nuraykin pääsi vapaana juoksemaan, kun ei se oikein täällä kaupungilla onnistu. Tyttö tapasi myös siskoni nahkapoika Haraldin (1 v), tällä pariskunnalla oli menoa ja vilskettä. Välillä näytti melkein turhankin rajulta, kun painattivat pitkin poikin pihaa. Yrittivät Geenankin saada menoon mukaan, muttei tämä oikein innostunut. Muitakin kavereita on myös löytynyt, jotka jaksavat leikkiä enemmänkin rasavillin kanssa. Muun muassa samanikäinen westiepentu Manu ja 1-vuotias pehkopoika Bondi (jolla tuntuu olevan jotain isällisiä tunteita Nurayta kohtaan).

Pitää tähän laittaa muutama kuva neidistä.

-Niina

Alkoi väsy painaa molempia.

Nuray ja ah-niin-rakas keppi.

Kuin kaksi marjaa, Nuray ja Harald.

 

Terkkuja Lolalta

Yhteiselo Lolan kanssa on lähtenyt kivasti käyntiin. Pentu oli erittäin reipas jo ensimmäisestä illasta alkaen ja toinen koiramme Viivi on ollut pennun tulosta vain mielissään. Koirat leikkivät paljon keskenään, mutta välillä Viivi on Lolan mielestä aivan tylsä, kun se vain makoilee sohvalla, jonne Lola ei pääse. Silloin pitää haukkua harmistuneena. Tuhma Viivi ja sohva ja lelut kun eivät tottele Lolaa! Lola kävelee jo hienosti remmissä, varsinkin jos Viivi on mukana näyttämässä esimerkkiä. Tosin välillä täytyy kokeilla hampailla roikkumista taluttajan lahkeessa (tai akillesjänteessä, auts!) hurjan murinan kera, mutta pahuksen pahus, kun sekään ei ole sallittua! Aika siistikin pentu on. Monta yötä on mennyt niin, ettei lattialle ole tullut mitään. Se on käynyt tekemässä viimeiset iltapissat vielä tosi myöhään, ja minä olen niin herkkäuninen, että herään aina aamulla aikaisin kun pentukin herää. Yleensä ehdin samantien napata sen kainaloon ja painella pihalle. Ainoa haaste on pukea jotain säädyllistä ylleen pentu kainalossa.

Terv. Pilvi

 

Kuva Avasta

 

Muutama kuva Nuraysta

 

Nessie

Moi!

Terveisiä Nessieltä. Puolitoista viikkoa on mennyt kuin siivillä, isoksi osaksi makoillessa. Nyt menee jo yötkin hyvin, kun saimme Kristalta “oikeat” neuvot neidin suhteen. Nessie on hurmannut oman perheen lisäksi tietysti myös naapurien muksut, mutta rajoitamme vielä heidän pääsyään kylille. Samoin on naapurissa pitkäkarvainen Collie, joka on kovasti kiinnostunut Nessiestä, ja olivat kuulema viikonloppuna jo vähän leikkineetkin yhdessä. Tai Nessie leikki ja naapurin Nelli antoi Nessien pyöriä ympärillään. Olin viikonlopun reissussa ja sinä aikana täällä on opittu odottamaan kiltisti ruokakuppia ja istumaan, kun pantaa laitetaan kaulaan. Taluttimessa kävelykin alkaa jo onnistua. Kuvia ei ole vielä päässyt koneelle asti, mutta yritän saada ne purettua jossain vaiheessa ja laittaa vaikka pari nukkumakuvaa…

-R-

Illemmalla. Katsotaan onnistuuko kuvien laitto. Taisi onnistua, järjestys on nyt vain väärä, eli tuorein kuva on ylimmäisenä.

 

Äitienpäivää viettämässä

Äitienpäivän kunniaksi pakkasimme Therran ja natiaiset autoon, ja suuntasimme mökille. Tämä oli pentujen ensimmäinen automatka ja se sujui odotettua paremmin. Saldonamme oli vain muutama oksennus ja vähän kuolaa. Alkumatkasta pennut ilmaisivat äänekkäästi mielipiteitään kuskin kaasujalasta ja sitten ne totesivat, ettei autoilu sittenkään ole kamalaa ja alkoivat nukkua. Loppumatkasta suuri harmituksen aihe taisi olla se, etteivät naperot ylettäneet kunnolla ikkunaan maisemia ihailemaan.

Mökillä pystytimme pennuille aitauksen, jossa ne pääsivät halutessaan varjoon ja toisaalta myös aurinkoon riekkumaan. Meno oli varsin villiä, mutta kyllä unikin maistui. Mikäpä siinä pienen naperon köllötellessä pehmeällä sammaleella auringon lämmittäessä mukavasti. Therrakin oli onnellinen päästessään mökille pitkästä aikaa ja nautti täysin siemauksin ihanasta rauhasta.

Paluumatka oli menomatkaakin rauhallisempi, jälleen alkumatkasta hieman kuolaamista ja siinä se. Muutamassa mutkassa (U-käännös huoltoasemalle ) kommentoitiin taas kuskin ajotaitoja. Olisi ilmeisesti pitänyt itse ajaa autoa, niin ei olisi pentujen tarvinnut opastaa koiraosastolta käsin… Loppumatkan naperot vetivät sikeitä, käyden välillä maitobaarin kimppuun ja jatkoivat taas nukkumista. Kotiin kun päästiin, oli takakontti täynnä pieniä unisia pentuja, mutta kun ne pääsivät pentulaatikkoon täyden ruokakupin ääreen, oli meno taas tutun villiä. Naapurit varmasti arvostavat todella kovasti hienoa apinaorkesteriamme, joka kyllä äänessä voittaa sen, minkä koossa häviää.

 

Tässä vielä hieman kuvasatoa mökkireissulta

“Kuskiiii!!! Koska me ollaan perilläää???”

Osa penikoista nukkuu, joku taitaa olla matkalla  maitobaariin.

Pentuaitauskyhäelmä mökillä

Alanna Avalonia miettii hyökätäkö Basistin kimppuun.

Siestaa viettämässä.

Pentujen on turvallista nukkua päikkäreitä kun äiti vahtii vieressä.

 

Viisiviikkoiskuvat

Mirthgard Alanna Avalonia

Mirthgard Aurora Aviendha

Mirthgard Alys Avendesora

Mirthgard Aisha Andromeda

Mirthgard Aiel Ashandarei

 

Pentujen kuvaaminen on helppoa…

… tai niin monet tuntuvat kuvittelevan. Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta Siispä laitan tähän muutamia “onnistuneita” otoksia teidän riemuksenne, näistä ehkä saa hieman kuvaa siitä, millaista pienten pentujen kuvaaminen on…

Aurora Aviendha istuu.. tai istui ainakin sekunti sitten

Pentu on kuvassa… ööh… missä?

Noniin, nyt pentu on kuvassa, ehkäpä siksi, kun sain kopin jo ennen liikkeelle lähtöä

“Seistä mä voin, mutta en TODELLAKAAN katso sinne minne te haluatte”

Ja taas istutaan…

Ja seistään…

Eikä yhtään juosta kuvaruudusta pois

Tai yritetä hypätä pöydältä lattialle

“Pysy nyt siinä edes sekunti”

Ja todella niinhän se pysyikin… tai sitten ei

Eli ei

“Kun sun nyt ihan oikeesti pitäis seistä eikä juoksennella eri suuntiin!”

Ja kuvassa on koiranpentu?

Räjähtävä lähtö väärään suuntaan, onneksi sain taas kopin

Istu…

Eikun istu… *huokaus*

Näin helposti koiranpennuista siis saadaan otettua edustavia ja hienoja valokuvia.