Täytyy heti ensiksi yhtyä tuohon Nuraylta saapuneeseen juttuun, että aika todella rientää. Myös Ava kasvaa kohisten ja leikit muuttuvat koko ajan rajummiksi.
Asustelemme siis Turengissa ja Avalla on täällä seuranaan 2,5-vuotias nahkatyttö Sere. Sere on hieman aremman puoleinen (tai varovainen) tyttö ja ensimmäisenä päivänä se ihmettelikin kovasti uutta karvapalloa Avaa. Tutustutimme koirat toisiinsa pihallamme ja muutenkin, kun ilmat olivat oikein lämpöiset, vietimme paljon aikaa ulkona. Levitimme viltin pihalle, jossa Ava sai lepäillä ja pyöriskellä, mutta eipä kestänyt kauan, kun jo Serekin tuli tarkemmin tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Ava oli tietysti kovasti kiinnostunut Serestä, yritti kovasti saada Seren leikkimään kanssaan. Ja kyllä se onnistuikin. Aluksi leikit olivat varovaisia, mutta nyt Avan kasvettua ja saatua painoa hurjasti lisää, ovat myös leikit muuttuneet. Ihmettelen tuota Seren pitkää pinnaa, Ava kun tykkää niin roikkua Seren kuonossa, rinnassa, korvissa, hännässä… ja lisäksi niitä Seren tassuja on tosi kiva purra terävillä naskalihampailla! Ainoa paikka tällä hetkellä missä Sere voi saada hetken rauhan Avalta on olohuoneen sohva, sillä Ava ei vielä (onneksi) pääse siihen. Kovasti se kuitenkin yrittää, ja jos Sere on sohvalla, niin Ava istuu sohvan edessä ja komentaa eli haukkuu Serelle. Vaikuttaakin, että Ava omaa erittäin hyvän itsetunnon, kun on rohkeutta komennella vanhempia 
Kyllä Avalla on myös tuo herkempi puoli. Välillä on niin mukavaa nuolla perheenväen kasvoja, mutta varovainen kuitenkin täytyy olla, ettei yht’äkkiä olekin terävät hampaat nenässä kiinni. Myös koirien välillä on herkät hetkensä, tuoksutellaan ja nuollaan korvia, sekä varsinkin öisin, nukutaan toisissa kiinni. Molemmilla koirilla on omat petinsä, mutta useimmiten Ava haluaa päästä mahdollisimman lähelle Sereä. Tässä eräänä yönä heräsin ja tarkistin, missä päin makuuhuonetta Ava nukkuu, Sere kun oli tullut viereeni sänkyyn. Aluksi olin näkeväni Avan omalla paikallaan, mutta sitten huomasinkin hänen nukkuvan aivan tyynyni vieressä, ja oli tosi tyytyväisen näköinen! Meillä ei ole tapana päästää koiria sänkyyn, mutta joskus vaan nukun niin sikeästi, etten huomaa niiden tuloa. Tähän asti Ava on nukkunut päivätorkkunsa olohuoneessa, mihin on myöskin laitettu koirille makuualusta, mutta nyt, kun hän keksi, miten pääsee meidän sänkyyn, niin johan siellä päivätorkutkin maistuvat makoisemmilta
Olemme tehneet Avan kanssa myös uusia koiratuttavuuksia sekä käyneet tutustumassa uusiin paikkoihin. Ava on rohkea ja seurallinen pentu, ei aristele tosia koiria eikä ihmisiä. Ava tutustui 1,5-vuotiaaseen spanieliin, ja rupesi alkunuuhkaisujen jälkeen leikkimään ihan samalla tavalla kuin Seren kanssa, eli purukalusto oli käytössä.
Myös tuo sisäsiisteys on meillä aika hyvin hanskassa. Päivisin, kun on lämmintä pidämme ovet auki, ja kun Avalle tulee hätä, menee hän ulos. Tosin kyllä aina kun hän herää tai on syönyt, menemme saman tien ulos. Viime aikoina edes öisin ei ole tarvinnut käydä paperilla, mitä olenkin hieman ihmetellyt. Mutta hyvä niin.
Tässä nyt näin alkajaiseksi. Paljon on ehtinyt tapahtua pennun kanssa, kaikkea ei välttämättä edes muista enää. Mutta päälimmäisenä mielessä kuitenkin on se ilo, minkä nämä koirat tuovat. Niiden touhuja ja leikkimisiä katsellessa arki unohtuu!
Yritän vielä laittaa muutaman kuvan Avasta ja Serestä.
- Katri -
Ava
Ava ja Sere leikin touhussa
Joskus leikki voi näyttää näinkin hurjalta
Ja tietysti täytyy leikkiä samalla lelulla
