Äitienpäivän kunniaksi pakkasimme Therran ja natiaiset autoon, ja suuntasimme mökille. Tämä oli pentujen ensimmäinen automatka ja se sujui odotettua paremmin. Saldonamme oli vain muutama oksennus ja vähän kuolaa. Alkumatkasta pennut ilmaisivat äänekkäästi mielipiteitään kuskin kaasujalasta ja sitten ne totesivat, ettei autoilu sittenkään ole kamalaa ja alkoivat nukkua. Loppumatkasta suuri harmituksen aihe taisi olla se, etteivät naperot ylettäneet kunnolla ikkunaan maisemia ihailemaan.
Mökillä pystytimme pennuille aitauksen, jossa ne pääsivät halutessaan varjoon ja toisaalta myös aurinkoon riekkumaan. Meno oli varsin villiä, mutta kyllä unikin maistui. Mikäpä siinä pienen naperon köllötellessä pehmeällä sammaleella auringon lämmittäessä mukavasti. Therrakin oli onnellinen päästessään mökille pitkästä aikaa ja nautti täysin siemauksin ihanasta rauhasta.
Paluumatka oli menomatkaakin rauhallisempi, jälleen alkumatkasta hieman kuolaamista ja siinä se. Muutamassa mutkassa (U-käännös huoltoasemalle 
) kommentoitiin taas kuskin ajotaitoja. Olisi ilmeisesti pitänyt itse ajaa autoa, niin ei olisi pentujen tarvinnut opastaa koiraosastolta käsin… Loppumatkan naperot vetivät sikeitä, käyden välillä maitobaarin kimppuun ja jatkoivat taas nukkumista. Kotiin kun päästiin, oli takakontti täynnä pieniä unisia pentuja, mutta kun ne pääsivät pentulaatikkoon täyden ruokakupin ääreen, oli meno taas tutun villiä. Naapurit varmasti arvostavat todella kovasti hienoa apinaorkesteriamme, joka kyllä äänessä voittaa sen, minkä koossa häviää.
Tässä vielä hieman kuvasatoa mökkireissulta
“Kuskiiii!!! Koska me ollaan perilläää???”
Osa penikoista nukkuu, joku taitaa olla matkalla maitobaariin.
Pentuaitauskyhäelmä mökillä
Alanna Avalonia miettii hyökätäkö Basistin kimppuun.
Siestaa viettämässä.
Pentujen on turvallista nukkua päikkäreitä kun äiti vahtii vieressä.
