Pentujen kuvaaminen on helppoa…

… tai niin monet tuntuvat kuvittelevan. Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta Siispä laitan tähän muutamia “onnistuneita” otoksia teidän riemuksenne, näistä ehkä saa hieman kuvaa siitä, millaista pienten pentujen kuvaaminen on…

Aurora Aviendha istuu.. tai istui ainakin sekunti sitten

Pentu on kuvassa… ööh… missä?

Noniin, nyt pentu on kuvassa, ehkäpä siksi, kun sain kopin jo ennen liikkeelle lähtöä

“Seistä mä voin, mutta en TODELLAKAAN katso sinne minne te haluatte”

Ja taas istutaan…

Ja seistään…

Eikä yhtään juosta kuvaruudusta pois

Tai yritetä hypätä pöydältä lattialle

“Pysy nyt siinä edes sekunti”

Ja todella niinhän se pysyikin… tai sitten ei

Eli ei

“Kun sun nyt ihan oikeesti pitäis seistä eikä juoksennella eri suuntiin!”

Ja kuvassa on koiranpentu?

Räjähtävä lähtö väärään suuntaan, onneksi sain taas kopin

Istu…

Eikun istu… *huokaus*

Näin helposti koiranpennuista siis saadaan otettua edustavia ja hienoja valokuvia.