Mirthgard MG-1

Eilen taas väki väheni (ja pidot parani?), kun Niina ja Joni hakivat Nurayn kotiin. Nuray muutti Pieksämäelle, 13-vuotiaan Geena-nahkan päivien piristyttäjäksi. Geena oli mukana hakureissulla, ja ensikohtaaminen sujui erinomaisen hienosti, vaikka Geena kyllä hieman näytti siltä, että “Ette ole tosissanne!?” Pitkä kotimatkakin oli sujunut hyvin.

Nuray parka pääsi taas eilen pesulle, viimeksi koko pesue kävi pyykissä perjantaina, nyt pelkästään Nuray. Usva ja Lola pääsevät pyykkiin tänään. Pennut ovat nyt hyvien säiden aikaan olleet paljon pihalla, jossa ne pyörivät mullassa ja tomussa ja ovatkin sen vuoksi varsin - miten sen nyt nätisti sanoisi – pölyisiä. Isot koirat kun ovat huolehtineet menneinä vuosina siitä, että pihalla kasvaa ehkä viisi ruohotupsua ja kymmenen rikkaruohoa, muuten piha muistuttaa enemmän erämaata kuin puutarhaa. Vaan kyllä naperoisetkin ovat kunnialla hoitaneet oman osansa. Viimeksi eilen pennut kiskoivat kilpaa niitä muutamaa onnetonta ruohotupsua irti maasta, ja voi sitä ylpeyttä, kun tupas irtosi ja pentu juoksi pää pystyssä ja häntä tötteröllä ruohotuppo suussaan pitkin pihaa. Urhea pentu kukisti hirvittävän vastustajan…

Nessien kuulumisia olen saanut kuulla puhelimitse, ja hienosti on sujunut, mistä olen todella iloinen. Toivottavasti päästään pian nauttimaan pentujen kuulumisista omistajien itsensä kertomana!

Aamuruokaa annostellessa tuli hieman mittavirheitä, kun totuttuun tapaan lappasin pupanaa kippoon ja tajusin vasta silmänräpäystä myöhemmin, ettei kaksi pentua todellakaan syö niin paljoa kuin kolme. Vaikka jos Usvalta kysyttäisiin, niin se varmasti söisi itsensä halki, sen verran hyvä ruokahalu neidillä on… Välillä olen joutunut nappaamaan Usvan ruokakupilta syliin, jotta muutkin (jotka siis ovat lähteneet huitelemaan pitkin pihamaata kesken ruokailun) ehtisivät syömään oman osuutensa. Tämän toimituksen takapirunahan toimii pentujen ah-niin-epäitsekäs emä, joka kuolaa sisällä pihaoven ikkunaan naamansa liimanneena pentujen ruuan jämiä… Liekö tytär äitiinsä tullut.

-Krista

Lauantaina koitti se haikea päivä, kun pentujen tuli aika lentää pesästä. Onneksi kaikki eivät lähteneet samana päivänä, niin ei luopumisen tuska käynyt ylitsepääsemättömäksi.

Aamupäivällä tultiin ensin hakemaan Nessietä, joka muutti Vantaalle (ja samalla lähimmäs meitä, muut pennut matkaavat pidemmälle). Puolitoista tuntia käytiin läpi pentuopasta ja muita papereita, juotiin kahvia ja sen semmoista ja sitten minun pitikin jo tippa linssissä saatella pikkuinen pentu kotimatkalle. Kuulemma matka oli mennyt mukavasti, mitä nyt Nessie oli protestoinut joutumistaan kuljetusboksiin matkan ajaksi. Kotiutuminen oli myös mennyt hyvin. Iltapäivällä tultiin noutamaan Avaa, joka muutti Turenkiin. Avan uudessa kodissa on ennestään parivuotias nahkalassie, joka oli ottanut Avan vastaan ihan mukavasti.

Kun Nessie ja Ava oltiin haettu, me loput pakkauduimme autoon ja suuntasimme mökille viikonlopun viettoon. Aurinko paistoi ihanasti molempina päivinä, ja pennut nauttivatkin ulkoilmasta täysin siemauksin aamusta iltaan. Suurimman osan ajasta ne olivat pentuaitauksessa, mutta päästinpä ne tutustumaan koko tonttiinkin… Yllätyksekseni kukaan ei tippunut järveen, mutta mökinalus tuli naperoille tutuksi. Myös kaikenlaiset kasvit saivat tuta pienten terävien hammasrivistöjen, kun kaikkea piti maistaa ja ennenkaikkea repiä. Onneksi pennut tulevat hienosti luokse “pentupentupentu” -kutsuhuudolla, niin ei tarvinnut itse lähteä ryömimään talon alle natiaisia noutamaan.

Nuray pääsee uuteen kotiinsa keskiviikkona ja Lolaa tullaan noutamaan perjantaina.

-Krista

ps. Jotkut saattavat tässä vaiheessa laskea sormillaan… ja ihan oikein, niinhän siinä kävi, että Usva jää meille kotiin kasvamaan.

Koneella odottelee sekä 6-viikkoiskuvat että tänään otetut 7-viikkoiskuvat käsittelyä, kunhan vain ehtisin jossain välissä sen tekemään.

Tässä kuitenkin pahimpaan kuvanälkään esimakua… Nessien lentävä lähtö uusiin kuvioihin!

Äitienpäivän kunniaksi pakkasimme Therran ja natiaiset autoon, ja suuntasimme mökille. Tämä oli pentujen ensimmäinen automatka ja se sujui odotettua paremmin. Saldonamme oli vain muutama oksennus ja vähän kuolaa. Alkumatkasta pennut ilmaisivat äänekkäästi mielipiteitään kuskin kaasujalasta ja sitten ne totesivat, ettei autoilu sittenkään ole kamalaa ja alkoivat nukkua. Loppumatkasta suuri harmituksen aihe taisi olla se, etteivät naperot ylettäneet kunnolla ikkunaan maisemia ihailemaan.

Mökillä pystytimme pennuille aitauksen, jossa ne pääsivät halutessaan varjoon ja toisaalta myös aurinkoon riekkumaan. Meno oli varsin villiä, mutta kyllä unikin maistui. Mikäpä siinä pienen naperon köllötellessä pehmeällä sammaleella auringon lämmittäessä mukavasti. Therrakin oli onnellinen päästessään mökille pitkästä aikaa ja nautti täysin siemauksin ihanasta rauhasta.

Paluumatka oli menomatkaakin rauhallisempi, jälleen alkumatkasta hieman kuolaamista ja siinä se. Muutamassa mutkassa (U-käännös huoltoasemalle ) kommentoitiin taas kuskin ajotaitoja. Olisi ilmeisesti pitänyt itse ajaa autoa, niin ei olisi pentujen tarvinnut opastaa koiraosastolta käsin… Loppumatkan naperot vetivät sikeitä, käyden välillä maitobaarin kimppuun ja jatkoivat taas nukkumista. Kotiin kun päästiin, oli takakontti täynnä pieniä unisia pentuja, mutta kun ne pääsivät pentulaatikkoon täyden ruokakupin ääreen, oli meno taas tutun villiä. Naapurit varmasti arvostavat todella kovasti hienoa apinaorkesteriamme, joka kyllä äänessä voittaa sen, minkä koossa häviää.

Tässä vielä hieman kuvasatoa mökkireissulta

“Kuskiiii!!! Koska me ollaan perilläää???”

Osa penikoista nukkuu, joku taitaa olla matkalla  maitobaariin.

Pentuaitauskyhäelmä mökillä

Alanna Avalonia miettii hyökätäkö Basistin kimppuun.

Siestaa viettämässä.

Pentujen on turvallista nukkua päikkäreitä kun äiti vahtii vieressä.

Mirthgard Alanna Avalonia

Mirthgard Aurora Aviendha

Mirthgard Alys Avendesora

Mirthgard Aisha Andromeda

Mirthgard Aiel Ashandarei

… tai niin monet tuntuvat kuvittelevan. Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta Siispä laitan tähän muutamia “onnistuneita” otoksia teidän riemuksenne, näistä ehkä saa hieman kuvaa siitä, millaista pienten pentujen kuvaaminen on…

Aurora Aviendha istuu.. tai istui ainakin sekunti sitten

Pentu on kuvassa… ööh… missä?

Noniin, nyt pentu on kuvassa, ehkäpä siksi, kun sain kopin jo ennen liikkeelle lähtöä

“Seistä mä voin, mutta en TODELLAKAAN katso sinne minne te haluatte”

Ja taas istutaan…

Ja seistään…

Eikä yhtään juosta kuvaruudusta pois

Tai yritetä hypätä pöydältä lattialle

“Pysy nyt siinä edes sekunti”

Ja todella niinhän se pysyikin… tai sitten ei

Eli ei

“Kun sun nyt ihan oikeesti pitäis seistä eikä juoksennella eri suuntiin!”

Ja kuvassa on koiranpentu?

Räjähtävä lähtö väärään suuntaan, onneksi sain taas kopin

Istu…

Eikun istu… *huokaus*

Näin helposti koiranpennuista siis saadaan otettua edustavia ja hienoja valokuvia.

Tänään pennut täyttivät neljä viikkoa. Ne ovat kasvaneet pienistä rääpäleistä tosi isoiksi lapsikoiriksi, syövät kiinteää ruokaa kuin vanhat tekijät ja ovat jo käyneet ulkonakin ihmettelemässä multaa, pihakiveystä, ruohoa ja muurahaisia. Ne leikkiä nahistelevat yhä enemmän, sekä keskenään että lelujen kanssa ja saapa emokin osansa pienistä neulanterävistä naskalihampaista.

Siskoni kävi tänään auttamassa viikkokuvien otossa ja ihan mukavia räpsyjä saatiin aikaiseksi. Allekirjoittaneella kyllä valui hiki siinä vaiheessa, kun viimeisestäkin pennusta oli saatu edustavat otokset…

Saanen siis esitellä, neljäviikkoiset MG-ykköset nimien kera!

Mirthgard Alanna Avalonia

Mirthgard Aurora Aviendha

Mirthgard Alys Avendesora

Mirthgard Aisha Andromeda

Mirthgard Aiel Ashandarei