Mirthgard MG-1

Heti alkuun kiitokset Hannikselle kuvista

Ja tässä nyt kuvat penskoista:

Pentu 1

Pentu 2

Pentu 3

Pentu 5

Pentu 6

Meillä on ollut erittäin kiireinen viikko, pahoitteluni päivitysten puutteesta.

Lapset voivat hienosti ja kasvavt edelleen huimaa vauhtia. Ne näyttävät jo koirilta, eivätkä enää pieniltä marsuilta. Ne haukkuvat, murisevat (huljia napeloita), ja tekevät jo hampaitakin. Madotin natiaiset eilen ja viikonloppuna ne saavat mennä ensimmäistä kertaa ulos. Tänään ne saavat maistaa kiinteää ruokaa, pieni nökäre jauhelihaa kullekin.

Pentulaatikossa käy hirmuinen hulina. Siellä nahistellaan, tutkitaan paikkoja, juoksennellaan ja riivataan äitiä. Therra parkaa revitään korvista, silmistä, nenästä ja oikeastaan kaikesta, mistä pienet hampaanalut vain otteen saavat. Syvästi huokaillen Therra vain nipistää silmänsä kiinni ja antaa riehupettereiden repiä. Olen erittäin ylpeä siitä, miten lempeä ja hyvä äiti Therra on ollut lapsilleen.

Pennut kuitenkin väsähtävät edelleen hyvin nopeasti. Hetken aikaa riekuttuaan ne kömpivät punkkaan unelle, välillä yhteen kasaan kuka kenenkin päälle, välillä taas hajalleen kukin omaan punkannurkkaansa.

Illalla Hannis tulee järjestelmäkameransa kanssa kuvaamaan lapsia, josko tällä viikolla saataisiin sitten julkaisukelpoisia kuvia… Kävin eilen ostamassa myös muutaman raksalampun, joilla luulisi saavan riittävästi valoa!

-Krista

Poistin eilen pentulaatikon punkka-osan reunat ja laitoin tilalle matalat rimat. Pennut saavat nyt siis olla koko pentulaatikossa oman mielensä mukaan. Tänä aamuna hämmästys oli valtava, kun papereilta löytyi sekä pissoja että kakkoja. Seurailin penskoja hetken aikaa ja toden totta! Ne piipersivät pois nukkumapaikasta papereiden päälle, pissasivat siihen ja palasivat unelle punkkaan. Enpä olisi tätäkään uskonut kaksiviikkoisista natiaisista, jollen omin silmin olisi nähnyt.

Olen räpsinyt pennuista nyt varmastikin sata kuvaa, enkä ole mieleisiäni otoksia saanut aikaiseksi. Yritän tänään vielä ottaa lisää ja jollen tänäänkään saa mitään järkevää aikaiseksi, laitan sitten vain parhaat mahdolliset.

-Krista

Tänään oli pentujen kaksiviikkoissyntymäpäivä. Lapset ovat reilusti tuplanneet syntymäpainonsa, osa jopa kolminkertaistaneet. Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet todella hyvin, jopa pienimmät, joista alkuun olin erittäin huolissani. Toivottavasti jatkossakin kaikki sujuu tähän malliin.

Tänään olisi pitänyt ottaa kaksiviikkoiskuvat, mutta päätin että otan ne vasta huomenna, kun saan valokuvattua penskat päivänvalossa, jolloin kuvien laatu saattaisi olla parempi. Olen kironnut keittiömme huonoa valaistusta, joka valitettavasti aiheuttaa kuvissa rakeisuutta. Toki kuvaajassa on todennäköisemmin vikaa kuin kamerassa, mutta alkeellisilla valokuvaajantaidoillani olen paikallistanut syyn valoon – tai sen puutteeseen. Katsotaan minkätasoisia kuvia saan huomenna aikaiseksi, jos laatu on edelleen kökköä, ei taida vika olla valoissa…

Naperoiden silmät ovat kaikilla melkein kokonaan auki. Kun vielä muutama päivä sitten vain kuutonen katseli hämmästyneenä sameilla silmillään, on nyt pentulaatikossa rivi hämmentyneitä mukeloita tuijottelemassa sinertävillä, tuoreilla silmillään. Edelleenkään en ole huomannut merkkejä siitä, että ne todella näkisivät jotain.

Olen pitänyt keittiön verhoja auki, ja on ollut hellyyttävää huomata, miten nukkuvien penikoiden kasa hakeutuu auringonpaisteisiin kohtiin pentulaatikossa. Kevätauringon säteet lämmittävät ikkunankin läpi pieniä mustia pentuja mukavasti. Therra taas selkeästi hakeutui mieluummin viileämpään, varjon puolelle.

Tai ainakin pentujen silmät. Kuutospennun eilen avautuneet silmät ovat jo melkein kokonaan auki, ja luomien raoista kurkistaa utuiset, hieman sinertävät ja hyvin hämmästyneen näköiset silmät. Kirkas valo häikäisee jo, joten näkökyky on alkanut kehittyä. Muidenkin pentujen silmät ovat jo raollaan. Tämän viikon loppuun mennessä kaikki nassikat voivat hämmästellä aivan uutta maailmaa aivan uudella aistillaan.

Olen tutkaillut naperoiden korvia, ne ovat avautumassa, mutta vielä ummessa. Vielä eivät vaikuta reagoivan ääniin, mutta eiköhän sekin sieltä tule sitten ajan kanssa.

Eilen ilmastointiteipistä ja jumppamatosta askartelemani “hieno” karkueste on ainakin toistaiseksi estänyt uudet karkureissut, vaikka näyttääkin … mielenkiintoiselta. Onneksi sen ei tarvitse kestää kuin muutamia päiviä, sitten lapset saavatkin jo valloittaa koko pentulaatikon. Kovasti pienokaiset kuitenkin edelleen yrittävät karkuun, ja yrityksissään epäonnistuttuaan ne ilmaisevat mielipiteensä varsin selkeästi ja kuuluvasti.

Muutenkin pentulaatikossa on nykyisin huomattavasti enemmän säpinää kuin vielä muutama päivä sitten. Pennut eivät nuku enää koko aikaa, vaan ne taapertelevat ja ääntelevät yhä enemmän ja enemmän. Niiden keskinäiset suhteet rajoittuvat edelleen läheisyyteen ja maitobaarilla nahisteluun, mutta pian ne alkavat myös leikkiä ja ottaa enemmän kontaktia toisiinsa.

-Krista

Tässä vielä yksi video tältä illalta:

Sain kamerani toimimaan ja tuloksena on tämän illan osalta seuraavaa:

Iltapostin kirjoittamista ennen minun on jaettava teidän kaikkien kanssa tämä uusin ja tuorein uutinen!

Kuutospentu, eli tuttavallisemmin Tuhti, on avannut silmänsä tänään!

Illemmalla sitten lisää pöpinää penikoista.

-Krista

Ps. Viitospentu karkasi pentulaatikosta. Löysin sen punkan ulkopuolelta seikkailemasta. Täytyy viritellä jonkinnäkoinen lisäeste punkan ympärille, etteivät kersat pääse karkureissuilleen ennen kuin näkevät jotain.

Eilen pennut opettelivat kävelemään. Ne vaappuivat pienten jalkojensa varassa muutamia askeleita ja kellahtivat sitten kumolleen. Kellahdettuaan ne kampesivat itsensä taas ylös ja vaappuivat jälleen muutaman askeleen verran vain kellahtaakseen taas kumoon. Kun kaikki pennut tekivät tätä samaan aikaan, oli näky melkoisen hupaisa. Erityisesti pentujen taapertelua säestänyt harmistunut, jopa kiukkuinen, kitinä oli hellyyttävä.

Kolmospentu osoitti myös sinnikästä kiinnostusta maailmansa avartamiseen. Se yritti hyvin ponnekkaasti kiivetä pois pentulaatikosta, pääsi jopa reunalle kainaloitaan myöten, mutta pyllähti sitten takaisin pieluksille. Tätä karkuyritystä kolmonen toisti useampaan kertaan, ja kerta kerran jälkeen äänekkäämmin “kiroillen”. Vielä tällä kertaa karkausyritys ei onnistunut, mutta veikkaanpa, että ei mene kauaa, kun natiaisia ei pidättele enää punkan reunukset, vaan ne valloittavat koko pentulaatikon.

Pian penikoiden silmien pitäisi aueta. Niiden korvat ovat jo hieman avoimemmat, mutta yhä edelleen ummessa. Pian pennuille avautuu täysin uusi maailma, kun ne pääsevtä tutustumaan ympäristöönsä kaikkien aistiensa avulla.

Yritän tänään selvittää, miksi kamerani ei suostu ottamaan videota kuin 15 s pätkissä. Olisi mukavaa saada videolle pentujen taapertelua ja muita touhuja. Tämä aika kun menee niin tolkuttoman nopeasti, pian tämäkin vaihe on muisto vain ja pennut jo uusia asioita opettelemassa.

-K